Voi vitsi että omenoita onkin paljon!
Tää on taas niitä vuosia.
Mutta mua ei haittaa - mä vaan nautin muiden tuskasta sysätä niitä eteenpäin - ja avosylein otan niitä vastaan ;)
Ehkä mulla on samanlainen kriisi sit joskus, kun mun omakotitalon pihalla kasvaa monta omenapuuta ja omenoita vaan tulee ja tulee...
Tai sitten haen niitä itse suoraan puusta, kuten sunnuntaina aamupalalle.
(Tässä näkyy syntymäpäivälahjaa, jonka ompelin puoliskolleni. Tarkempaa esittelyä tuonnempana.
PS. Se on ihanan pehmeä ja lämmin!)
Ja koska mekin ollaan nyt saatu niitä omppuja vaikka kuinka, niin onhan niistä pitänyt jotain sitten tehdäkin.
Sunnuntai-iltana kun tultiin kotiin, pyöräytin omenapiirakan.
Se oli aivan t-a-i-v-a-a-l-l-i-s-t-a.
Vain loraus vaniljakastiketta ja nam!
Ja koska se on jo loppu (miten niin ahneita..?), tein tänään omena-kaurapaistosta.
Hyvää sekin, muttei samalla tavalla kuin äitin tai mummun tekemä.
Missä vika?!
No ainakin siinä, että omenat jäi hiukkasen raa'aksi.
Mutta kaikkien näiden herkkujen lisäks meiltä löytyy omenahilloa ja omenamehua.
Ne on vaan jotain niiiiin hyvää!
Omenaista viikkoa!
Enää kaksi työpäivää.
Enää kaksi olen-koko-päivän-töissä-päivää.
Tällä viikolla.
Jee.
Yritän kyllä kovasti muistuttaa, että parempi sekin kuin ei töitä ollenkaan, mutta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti